perjantai 6. tammikuuta 2023

Kuolema ja hautajaiset

Hautajaiset ne ikävä juhla. Vai voiko hautajaisia kutsua juhliksi lainkaan? Ehkäpä se riippuu hautajaisten tyylistä. Perinteisesti hautajaisiin pukeudutaan mahdollisimman tummasti. Mieluiten mustiin vaatteisiin. Entä jos hautajaisten tyyliä muuttaisi. Iloiset värit ja mahdollisemman vainajan tyylinen musiikki. Toisaalta monesti jos vainaja on vanhempi ihminen. Hän varmasti odottaakin perinteisiä hautajaisia itselleen. Toki kukaan ei ole itse näkemässä millaiset hautajaiset saa.

Itselläni tämä ikävä juhla on edessä viikon. Hautajaiset ovat hyvin perinteiset. Mustat vaatteet, valkoinen arkku ja niin edelleen. Kyseessä on minulle kohtuu läheinen ihminen. Ei kuitenkaan verisukulainen. Näin sivuhuomautuksena, eikö sana verisukulainen, ole jotenkin hassu. Eikö pelkkä läheinen riittäisi. Mitä toisaalta edes koko verisukulainen termi tarkoittaa. Siis kyllä ymmärrän sen, se tarkoittanee, sukulaisia joilla on suora biologinen suhde. Mutta mitä jos ihminen on esimerkiksi adoptoitu, mikä hän silloin on?

Nyt kieltämättä eksyin hieman aiheesta, joka siis on hautajaiset. Omat hautajaiset ovat joskus iloinen tapahtuma. Ainakin toivottavasti. Soitetaan hyvää musiikkia. Ei lauleta virsiä. Ei ole pappia. En tosin kuulu edes kirkkoon, että sekin sikäli sulkee jo paljon pois. Viikon päästä olevien hautajaisten vuoksi kävimme hiljattain tapaamassa pappia. Pappi oli mukava, mutta höpsähteneen oloinen. Nyt kieltämättä hieman jännittää, että millaisen puheen hän tulee pitämään hautajaisissa. Mahtaakohan koko siunaustilaisuus mennä siinä, että mietin mitä pappi tulee puhumaan.

Usein puhutaan kuinka kalliita hautajaiset ovat. Tähän yhdyn täysin. Olemme laskeneet, että kokonaiskulut tulevat olemaan noin 3000 euroa. Että, hups vain ja huh huh päälle. Niin ja tässä kulussa ei suinkaan ole mukana mieheni ja minun vaate kuluja. Jotka näin nopeasti laskettuna tekevät lähes 500 euroa, ja kukkalaite jonka me laskemme arkun viereen tekee 130 euroa. Kuoleminen suomessa on todella bisnestä. Surullista, että näin on. Ymmärrän kuitenkin jossain määrin, että jokaisen on ansaittava elantonsa. Voisiko kuitenkin olla, että esimerkiksi valtio määräisi tietyn katto kulun. Jokainen meistä tulee kuolemaan joskus. Toki nykyäänkin on mahdollista saada hautausavustusta sosiaalitoimelta. Tämä ei kuitenkaan käsittääkseni ole aivan yksinkertainen prosessi.

Hautajaiset eivät siis monellekaan ole aivan yksinkertainen asia, johon vain saavutaan paikalle. Kuolemaan liittyy myös paljon muuta byrokratiaa. Pitää hankkia virkatodistus, hoitaa asioita pankin kanssa ja lopettaa puhelinliittymä ja niin edelleen. Lisäksi nykyään vainajalla on todennäköisesti aktiivisia sosiaalisen median tilejä, sähköpostia ja muuta bittiavaruudessa olevaa dataa.

Tässä lyhyesti, kuolemasta ja hautajaisista jos aihe ahdistaa niin suosittelen olemaan lukematta.

 

Kiitos jos jaksoit lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti