Monelle ei varmasti tule mieleen millaisia asioita isompikokoinen ihminen joutuu pohtimaan. Aiemmin kirjoitin, että on joutunut miettimään tuoliin mahtumista. Kyllä jopa niin on käynyt, että takapuoli ei ole mahtunutkaan tuoliin. On muuten todella noloa. Tämän kokemuksen jälkeen oppisin todella varomaan käsinojallisia tuoleja.
Nykyisessä autossamme oli myös liian lyhyt turvavyö minulle. Auto on vanha ja japanilainen. Niin ehkä turvavyötä, ei myöskään ollut siihen aikaan edes ajateltu mitoittaa lähellekään eurooppalaista vartaloa ajatellen. Kyllä turvavyö varmasti normaalipainoiselle ihmisille olisi ollut Täysin hyvä. Mutta väittänen, että kohtalaisesti suuremmalle ihmiselle turvavyö olisi ollut liian lyhyt. Eikä vain minun kokoiselleni.
Sitten vaatteet, kun olin suurimmassa painossani niin vaatteiden löytäminen ei todellakaan ollut helppoa. Jos vaatteita sitten löysi niin olivat ne suhteettoman kalliita. Sekä yleensä eivät niin trendikkäitä. Itse en koskaan tykännyt pukeutua mihinkään isoihin telttapaitoihin. Kaikki isojen naisten vaatteet olivat aina tunikoita, joiden idea varmaankin oli peittää vartalosta mahdollisimman paljon. Tai ainakin itsestäni tuntui siltä. Housuja osti sieltä mistä löysi. Farkut olivat aina liian pitkiä. Niitä sai sitten hiki hatussa lyhennellä itse surkealla ompelukoneella. Yhtä surkeilla ompelutaidoilla. Jotenkin en kehdannut viedä ompelijallekaan, koska häpesin kokoani niin paljon. Leikkasin myös aina vaatteista kokolaput pois. Jottei kukaan vahinkossakaan näkisi vaatteiden kokoani.
En ole uskaltanut myydä vanhoja vaateitani pois. Painon nousun pelko takaisin on niin valtavan suuri. Yhden takin rohkenin myydä. Senkin myyminen oli suuren ajattelu prosessin tulos. Takki oli muuten kokoa 62/64 tästä saa ehkä hieman lisä käsitystä silloisesta kokoluokastani. Edelleen olen kokoa 50/52. Joka toki on huomattavasti pienempi, mutta itse en näe enkä oikein tunne erotusta. Toki muun muassa fyysinen kunto on huomattavasti parempi.
Haluan nyt huomauttaa, että jokainen meistä saa olla minkä kokoinen tahansa. Pääasia kunhan itse on tyytyväinen ja sinut itsensä kanssa. Itse en koskaan pystynyt hyväksymään itseäni siinä koossa missä olin. Enkä tosin pysty vieläkään tässä koossa.
Huomaa, että paljon vanhoja asioita on jäänyt päälle. En esimerkiksi vieläkään osta vaatteita muualta kuin nettikaupoista. Vaikka nykyään löytyy monista kaupoista hyvin isojen kokojen mallistoa, jossa olisi minunkin päälle mahtuvaa vaatetta. Viimeksi tilasin farkut. Tiedän, että olisin todennäköisesti saanut samat farkut kaupasta. Mutta tilasin yhden koon pienemmät. Niin en kehdannut mennä liikkeeseen sovittavaan, jos eivät sitten olisi mahtuneetkaan päälle. Mukavampi oli sovittaa kotona. Olisi hävettänyt jos eivät sitten olisi mahtuneetkaan päälle. Kyllä muuten mahtuivat!
Takaisin lihoamisen pelko on kyllä suuri, kuten tuossa jo kirjoitin. Lääke, jota olen käyttänyt painonhallintaan tukemaan, on käytännössä loppu, joka puolelta Suomea. Niin stressi kerroin on valtava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti