lauantai 14. tammikuuta 2023

Psyyken ongelmia... ahdistusta näkyvissä

Viime yönä valvoin puoli neljään saakka. Tai siihen aikaa menin sänkyyn. Pyörin vielä tovin sängyssä. Ennen kuin uni jossain vaiheessa tuli. Aamulla heräsin yhdeltätoista puhelimen soimiseen. Liian lyhyeksi jäi unet. Tässä kohtaa voisi ajatella, että mikäs siinä seuraavana yönä nukutaan enemmän. Kävipä sellainen vahinko, että nukuin muutaman tunnin illalla. Heräsin ilta yhdeksältä. Joten saa nähdä, mitä yöstä tulee. Ajattelin kyllä turvautua nukahtamislääkkeeseen.  

Nykyisin lääkärit eivät määrää kovinkaan helposti kyseiseen lääkeryhmään kuuluvia lääkkeitä. Oma käyttöni on äärimmäisen harvoin tapahtuvaa. Toistaiseksi reseptini on uusittu ilman ongelmaa. Tosin käytän nukahtamislääkettä kerran kahdessa kuukaudessa. Enkä suosittele päivittäiseen käyttöön kenellekään. Toleranssi vain kasvaa. Lopulta lääkkeestä on lähinnä henkisesti riippuvainen. Ilman pilleriä ei pysty nukkumaan. Vaikka kyse ei olisi edes fyysisestä riippuvuudesta niin saattaa henkinen koukku tosiaan olla kova.

Toinen paljon nyt pinnalla oleva lääke ryhmä on bentsodiatsepiinit. Tiedän tai olen lukenut useista ihmisistä joilla tämän ryhmän lääkkeet ovat aika yllättäenkin lopetettu. On sitten kyse ollut satunnaisesta tai päivittäisestä käytöstä. Oma reseptini on toistaiseksi uusittu. Eikä niiden käyttööni ole puututtu. Tosin niiden käyttö määräni ovat vastaavia kuin nukahtamislääkkeen kohdalla. 

Omaan vahvat ahdistusta lievittävät keinot. Niitä olen opetellut kahden vuoden psykofyysisessä terapiassa. Sitä ennen dialektissa käyttäytymisterapiassa. Liputan vahvasti tietoisen läsnäolon taitojen puolesta. Laitan linkit psykofyysisestä terapiasta ja dialektisesta käyttäytymisterapiasta niin voit halutessasi tutustua näihin enemmän. Linkit löytyvät sivun oikeasta reunasta. Mihin olen koonnut muitakin minusta hyödyllisiä linkkejä.

Kuten olet jo saattanut arvata ja taidon aiemmin mainitakin kärsin psyykenongelmista. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Voisin sanoa, että kaksisuuntainen on kohtuun hyvässä tasapainossa. 

Ahdistuneisuushäiriö on taas hyvinkin pinnalla. Kuljen ahdistuksesta toiseen. Ei ole helppoa, ei todellakaan. Äärimmäisen raskasta juuri, kun ajattelen, että nyt helpottaa niin eikö sieltä uusi ahdistus nouse pintaan. Voisi sanoa, että minulla on niin sanotusti kestoahdistukseen johtavia asioita. Toisista asioista saan vaan hetkellisen ahdistuksen. Monet asiat, jotka aiheuttavat minulle ovat sellaisia, että ne aiheuttavat kenelle tahansa ahdistusta. Oma ahdistukseni saa vain suhteettomat mitat. Ehkä terveen ihmisen ahdistuksen taso pysyy jotenkin normaalina. Oma ahdistukseni on todella täysin epärealistista.

Otetaan esimerkiksi nyt vaikka korkojen nousu, joka vaikuttaa myös suoraan omaan elämääni. Omaan nimittäin puolisoni kanssa asuntolainan. On normaali, että ihmiset tuntevat tämän kaltaisessa tilanteessa ahdistusta, ainakin huolta asiasta. Omalla kohdalla realiteetit asian suhteen karkaavat täysin käsistä. Näen jo meidän asuvan kadulla. Mietin jatkuvasti nousevatko korot 90-luvun laman tasoon. Kun kirjoitan tästä nousevat kyyneleet silmiin ja tulee tunne, että hajoan tuhansiksi sirpaleiksi. Realistisesti taloutemme kestää koron nousun. Olemme keskituloinen pariskunta. Ehkä jopa hieman enemmän. Asuntolainaamme ei enää ole paljon jäljellä. Joten ei hätää ole. Vaikka aivoni huutavat paniikkia. Tunnustan, että juuri nyt ahdistuksenhallinta keinoista ei tunne ole kovin paljon olevan apua. Vaikka edelleen liputan tietoisen läsnäolotaitojen puolesta. Vaikkei niitä aina ei pystyisi hyödyntämään, se ei tarkoita, että ne olisivat hyödyttömiä. 

Taitoa on myös sekin, koska ymmärtää sen, että omat lääkkeettömät keinot eivät riitä. Joskus on turvauduttava lääkkeeseen. Eikä siinä todellakaan pitäisi olla mitään häpeämistä. Tässä ajatukseni ja käyttämiseni välillä on kuitenkin ristiriitaa. Saatan joskus tuntea pientä häpeää siitä, että joudun turvautumaan lääkkeeseen. Mikä todella on täysin turhaa! On täysin ok, käyttää tarvittaessa lääkettä. Rajanveto tarpeellisuuden ja tottumuskäytön välillä on mielestä kuitenkin hyvinkin ohut. 

Tottumuskäytöllä tarkoitan, että on oppinut uskottelemaan itselleen, että ei pärjää ilman. Mikä saattaa aiheuttaa suuriakin ongelmia. Muun muassa sosiaalista eristäytymistä. Ei pystyttäkään lähtemään ilman rauhoittavaa lääkitystä ulos, koska sitä on kenties käytetty vuosikaudet. Bentsodiatsepiineillähän on itseasiassa pidempi aikaisella säännöllisellä käytöllä tapana, jopa lisätä ahdistusta. Kyseisellä lääkeryhmällä hoidetaan myös vain oireita, ei syytä. Mielestäni tämän ryhmät lääkkeet ovat lyhytaikaista tarvittavaa käyttöä varten. Ei säännölliseen käyttöön. Tiedän olevani varsin jyrkkä asian suhteen. Monissa varmasti nyt herää jopa vihamielisiä tunteita minua kohtaan. Tarkoitukseni onkin olla rehellinen. En tee niin kuin odotan tai kuvittelen, että muut haluavat minun tekevän tai kirjoittavan. 

Nyt kello on jo aivan liikaa. Pitää tai oikeastaan saan mennä nukkumaan. Hyvää yötä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti