Eilen kirjoitin, että tänään alan kuvaamaan viikon ajalta kaikki ruuat mitä syön. No enpä ole tehnyt niin. Aamulla unohdin aivan täysin koko jutun. Kevyellä aamiaisella kuitenkin mentiin. Yksi viili sekä piltti, tuli aamulla syötyä. Liian kevyt, mutta koska olin aamukuudesta saakka juossut vessassa, niin eipä kovin paljon tehnyt mieli syödä. Oli kovasti jännitystä ilmassa.
Aikaisemmin olen kirjoittanut hautajaisista joissa olin. Tänään sitten oli uurnanlasku tilaisuus. Ilmeisesti sitä sitten jännittelin niin kovasti, että mahakin päätti mennä sekaisin. Uurnalaskun tilaisuuden jälkeen menimme ravintolaan syömään. Sielläkään ei tullut kovin terveellisesti syötyä. Jälkiruuat jäi kuitenkin väliin. Ennen ei olisi jäänyt. Vaan olisin valinnut mahdollisimman ison annoksen. En kuitenkaan kerrankin soimaa itseäni tästä ravintola ruokailusta. Päivä oli siihen mennessä ollut raskas. Asia oli myös etukäteen ajateltu, että tilaisuuden jälkeen menemme syömään. Olin vaan onnistunut tämänkin unohtamaan.
Hautausmaalla tuli aika paljon kävelyä. Paikka josta uurna noudettiin oli aika kaukana itse haudasta, johon se sitten laskettiin. Kävely matka todella oli yllättävän pitkä. Etukäteen jännitin myös tätä, että miten selviän siitä. Menomatkalla oli suntio saattamassa niin kävelytahti oli mukavan rauhallinen. Takaisin tullessa sainkin sitten melkein "juosta" muiden perässä. Hävetti, kun huohottelin siellä muiden takana varsinkin ylämäen kohdalla. Sivuseikkojahan nämä olivat. Pääasia, että tilaisuus meni hyvin. Oli kyllä todella kaunis ja koskettava tilaisuus kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Vaakaa tuli sitten tosiaan tänä aamuna testattua. Yleensä käyn aamulla suoraan vessassa käynnin jälkeen vaa'alla. Niin ihan vertailu kelpoista tulosta en tänä aamuna saanut. Mutta paino on varmasti noussut noin kaksi kiloa. Suurimmaksi osaksi varmasti ihan vaan siitä, että olen syönyt liikaa. Toki kuten pohtisin, että voisiko hormonikorvauslääke turvottaa niin voi olla osa syynä. En nyt aio kuitenkaan sen taakse kätkeytyä. Syömällähän se paino nousee. Niin yksinkertaista se on.
Nyt on ollut vaikeampi kontrolloida syömisiä. Se on fakta, en tiedä sitten, että mistä johtuu. Yksi voi olla, että käyttämäni lääke on menettämässä tehoaan (Ozempic). Aion kyllä pystyä tähän ilman lääkettäkin! Minulla on äärimmäisen hyvät tukijoukot. Siitä ei ainakaan jää kiinni.
Terveyskeskuksessa on terveydenhoitaja, kuten olen kirjoittanutkin. Psykiatrian poliklinikalla aloitin lyhyt terapian, joka nimenomaan keskittyy syömisen tunnepuoleen. Lisäksi on vielä psykiatrinen omahoitajani. Toki hänen kanssaan emme keskity syömiseen niinkään vaan muihin asioihin. Toki psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa suoraan elämäntapoihin. Ihmisen psyykkistä ja fyysisistä puolta ei voi erottaa toisistaan. Sitten on vielä oma aviopuolisoni. Taidan olla suorastaan etuoikeutetussa asemassa. Saan niin paljon tukea.
Lisäksi minulla on ollut mahdollisuus käyttää Ozempicia. Sen kanssa tunnen tosin itseni hieman huijariksi. Laihdunko vain lääkkeen takia? Toki lääkärini sanoi, että eihän pelkkä lääke itsessään laihduta, mikä on siis kai täysin totta.
Tässäpä tämän päivän pohdinnat. Kiitos jos jaksoit lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti