Käyn terveyskeskuksessa hoitajalla säännöllisesti. Keskustelemme ruokailustani ja yleisesti miten on sujunut. Sitten se inhottavin osuus, joka kerta hyppään vaa`alle. Aina jännitän onko paino noussut, tai laskenut hoitajan mielestä riittävästi. Nyt oli pieni yllätys, kun eilen kävin. Painoni oli laskenut kuukaudessa kuusi kiloa. Joulunakin söin, kyllä ihan normaalisti. Tarkoitan nyt tällä normaalilla sitä, että en pihistellyt syömisessä. Päinvastoin tuntui, että syöpöttelin vähän väliä jotain.
Hoitaja sanoi, että stressikin voi tosin vaikuttaa painonlaskuun, vaikka söisi samalla lailla. Sitä kyllä on riittänyt ja paljon. Lähinnä stressi on liittynyt hautajaisjärjestelyihin, jotka muuten ovat huomenna. Paniikkia niiden suhteen on vieläkin ilmassa. Viime hetken järjestelyitä vielä tekemättä. Esimerkiksi kanttorilta tuli viesti, että virret pitäisi ilmoittaa. Siinä sitten paniikissa googlettelin virsiä. Ei siis mitään käsitystä, millaisia virsiä hautajaisissa on tapana laulaa. Onneksi hyvät virret löytyivät.
Huominen ruokailu onkin sitten toinen juttu, koska vatsani on varsin herkkä. Stressi ja väärä ruoka saa sen takuu varmasti sekaisin. Tänään siis pitää miettiä tarkkaan mitä syödä. Huomenna aamu alkaa aikaisin sillä, että otan imodiumia (ripulilääke). Siinä toivossa, että siunaustilaisuuden ajan vatsa pysyisi siedettävänä. Paniikissa olen jo kuvitellut, kuinka juoksentelen kesken siunaamisen vessaan.
Ai niin, asetin itselleni eilen uuden painonpudotustavoitteen, joka on tasan 100 kiloa. Edelleen hurja luku, mutta siinä vaiheessa olen pudottanut painoa 80,5 kiloa. Ihan pahalle tuntuu, kun tuon kirjoittaa tähän. Oma lihavuuteni konkretisoituu. Melkein tulee kyyneleet silmiin. Niin pahalta se tuntuu, miten olen voinut päästää itseni aikoinaan siihen tilanteeseen, mikä lähtötilanne oli. Turhahan sitä on jossitella, että miksi... Mutta helposti siihen sortuu, kuten myös oman itsensä syyttelyyn.
Ensi viikolla aloitan lyhyt terapian psykologin kanssa, jossa nimen omaan pureudutaan syihin, miksi näin on käynyt. Annetaan myös keinoja, että tämä ei toistuisi. Elimistöhän tavoittelee korkeinta painoa aina takaisin. Helposti se tuleekin ja korkojen kera. Suurin haaste tulee olemaan painotavoitteessa pysyminen.
Asiaa ei helpota, että minulla on varsin runsas psyykenlääkitys. Joilla osalla on huomattavakin ruokahalua lisäävä vaikutus. Kaikkien mekanismia painon nousuun ei edes tunneta. En aio tässä postauksessa erotella, että mihin sairauksiin minulla on lääkitys. Teen siitä sitten aivan oman postauksen. Kirjoitukseni ovat muutenkin hyvin polveilevia niin yritän pysyä edes vähän aiheessa.
Tänään ei pysty kirjoittamaan enempää ainakaan toistaiseksi. Huomiset hautajaiset ovat liikaa mielessä. Sekä kova väsymys painaa, näen öisin painajaisia. Heräilen myös paljon ja välillä valvon pitkiäkin aikoja.
Ehkäpä menen rentoutumaan äänikirjan pariin. Kuuntelen muuten tällä hetkellä Jane Austenin kirjaa. Voin lämpimästi suositella tätä, englantilaista klassikko kirjailijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti